Nainen junassa

"Haluan vain painaa selkäni junan pehmeää, samettipintaista istuinta vasten, tuntea ikkunasta kajastavan auringon lämmön kasvoillani, nauttia vaunun edestakaisesta keinuvasta liikkeestä, raiteiden rauhoittavasta rytmistä. Haluan olla täällä katselemassa raiteiden sivussa kohoavia taloja mieluummin kuin missään muualla..." 

Paula Hawkinsin Nainen junassa, mitä hän näki -kirja tempaa mukaansa ensimmäiseltä sivulta alkaen. Kirjaa pidetään viime vuoden puhutuimpana trillerinä ja sitä on verrattu Hitchcockin teksteihin. Eikä turhaan.

Kirja puhuttelee tunteita ja koukuttaa samaan aikaan. Kirjan päähenkilö Rachel matkustaa samalla paikallisjunalla arkipäivästä toiseen ja seuraa junasta näkyvän talon pariskuntaa. Hän kuvittelee heille täydellisen onnen. 

"He kuuluvat yhteen, he ovat hyvä pari. He ovat onnellisia, sen näkee. He ovat juuri sitä, mitä minäkin joskus olin." Rachelin oma elämä on vähän heitteillä. Matkakuvitelmien kyytipoikana on alkoholia ja katkeraa omaa elämää, mutta junanikkunapariskunnan onni kääntyy... ja Rachel alkaa selvittää mysteeriä.

Kirjassa ei ole vertahyytäviä kohtauksia, mutta kuka tahansa voi olla syyllinen. Kiinnostus on juonen käänteissä ja ihmisten arkipäiväisyydessä. He ovat kuin naapureita.

Jokainen vakituinen junakulkija lienee joskus kuvitellut kanssamatkustajilleen tai ikkunasta näkyville ihmisille elämän. Harva meistä kykenee kuvittelemaan yhtä kiehtovan tarinan. Kirjassa jännitys säilyy viimeisille sivuille asti.

Kirja sopii junamatkalukemiseksi, jos on tarkoitus jäädä päätepysäkillä pois. En suosittele kirjaa kesken matkan pois jääville, koska saattaa käydä niin, että oma pysäkki menee huomaamatta ohi.

Sivu päivitetty: 22.10.2017

Raideliikenteen tulevaisuus