Tsaarin rautatie – Suomen raideleveyden historia

Suomen rauteiden historia alkaa 1840-luvun lopulta ja 1850-luvulta, jolloin alettiin suunnitella ensimmäistä rautatietä. Ensimmäinen rautatie avattiin vuonna 1862 Helsinki-Hämeenlinna –välille. Kyseinen rata on osa nykyistä päärataa ja pääosa rataverkosta on rakennettu vuosien 1850-1900 välillä. Ratojen rakennuttaja oli Suomen suuriruhtinaskunta.

Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa suhteellisen myöhään. Ensimmäisenä  17. maaliskuuta 1862 avattiin rataosuus Helsingin ja Hämeenlinnan välillä. Tämä rataosuus on nykyisin osa päärataa.

Vuonna 1870 valmistui yhteys Venäjän valtakunnan pääkaupunki Pietariin. Suomi oli osa Venäjän valtakuntaa. Tästä syystä Suomen radat rakennettiin venäläiseen raideleveyteen (1 524 mm eli 5 jalkaa, Venäjällä nykyisin 1 520 mm, mikä on yhä yhteensopiva Suomen raideleveyden kanssa). Viiden jalan raideleveys on maailman toiseksi yleisin raideleveys, jota käytetään Venäjän ja Suomen lisäksi itäisessä Keski-Euroopassa, Baltiassa ja Mongoliassa. Se oli käytössä alun perin myös Iso-Britanniassa ja yhdysvalloissa, mutta ne ovat siirtyneet käyttämään standardileveyttä 1435 mm. 

Raideleveyksiä on maailmalla paljon. Tässä listaus leveäraiteisista raideleveyksistä. Hyvä englannin kielinen sivu raideleveyksistä löytyy Wikipediasta nimellä Broad gauge.
Standardi 1435 mm
Venäjä 1520 mm
Suomi 1524 mm
Irlanti 1600 mm
Iberian niemimaa 1668 mm
Intia 1676 mm
Brunei 1829 mm

Helsinki-Hämeenlinna rataa jatkettiin Toijalan kautta Tampereelle sekä sille tehtiin haara Toijalasta Turkuun. Nämä avattiin liikenteelle 22. kesäkuuta 1876. Näin maan kolme suurinta kaupunkia oli yhdistetty toisiinsa.

Vuonna 1883 valmistui yhteys Tampereelta Haapamäen kautta Seinäjoelle ja Vaasaan ja 1886 yhteys Ouluun. Vuonna 1909 rautatietä pääsi Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle. Tämän jälkeen uusien ratojen rakentaminen väheni pitkäksi aikaa.

Joensuuhun kulkenut, Viipurista alkanut rata joutui rauhansopimuksessa 1944 suurimmalta osaltaan Neuvostoliitolle. Se korvattiin vuonna 1966 yhteydellä Parikkalasta Onkamolle. Seuraavalla vuosikymmenellä rakennettiin vielä esimerkiksi oikorata Tampere–Lielahti–Parkano–Seinäjoki, joka lyhensi Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välistä matka-aikaa selvästi.

Sivu päivitetty: 24.1.2018